Öljytuotteiden vesipitoisuusmääritys voi liata laitteiston ja elektrodit. Näytteet ovat usein haastavia ja vesipitoisuuden analysointi suoraan titrauskennossa ei välttämättä onnistu.
Karl Fischer -uunimenetelmällä voit analysoida näiden näytteiden vesipitoisuuden tarkasti, luotettavasti ja tehokkaasti.
Lue lisää ASTM D6304:stä!
Ilmainen ohjekirja "Moisture in petroleum products mukaan ASTM D6304" selittää, kuinka helppoa kosteuden määritttäminen öljynäytteistä voi olla. Lataa tämä ohjekirja ja lue kosteusanalyysin oikeasta näytteenotosta, ASTM D6304:ssä kuvatuista kolmesta menettelystä (suoraruiskutus, uuni tai haihdutus) sekä kunkin menetelmän eduista ja haitoista.
Kuinka Karl Fischer -uunitekniikka voi helpottaa hankalien näytteiden analysointia
- Tarkkoja tuloksia haastavista näytteistä
- Analysoi jopa 35 näytettä täysin automaattisesti
- Ei titrausastian puhdistusta analyysien välissä
- Ei häiriötekijöitä, vain vesi tulee titrausastiaan kontaktiin KF reagenssin kanssa
- Puhdas ratkaisu, koska käytetään kertakäyttöisiä, hävitettäviä vialeita
- Spesifinen vesipitoisuusmääritys kulometrisellä Karl Fischer titrauksella
Kuinka Karl Fischer -uunitekniikka toimii?
Uunimenetelmä soveltuu näytteille, jotka vapauttavat vettä vain korkeissa lämpötiloissa, ovat vaikeasti liukenevia tai reagoivat KF-reagenssin kanssa.
Näytteen valmistus on hyvin yksinkertaista:
- Analysoitava aine punnitaan näytevialiin, joka suljetaan septumikorkilla ja lasketaan uuniin.
- Näytevialia kuumennetaan uunissa jolloin vesi vaputuu näytteestä,
- Ontto neula lävistää septumin ja kantajakaasuvirta kuljettaa näytteestä vapautuneen kosteuden titrauskennoon vesipitoisuusmääritykseen.
Uunimenetelmän etuna on, että itse näyte ei pääse kosketuksiin KF-reagenssin kanssa. Tämä estää uunin ja titrauskennon kontaminaation, mikä tarkoittaa myös sitä, että ei ole vaaraa edellisen näytteen vaikuttamisesta tuloksiin. Mahdollinen kontaminaatio ja likaantuminen rajoittuu pelkästään näytevialiin.